Eräs asiakkaamme totesi hiljattain, ettei työn tekemiseen tulisi suhtautua mustavalkeasti sen mukaan onko ihminen työkykyinen tai työkyvytön. Hän kokee, että yhteiskunnan ja työelämän odotukset työkyvystä ovat epärealistisen korkeat, eikä niihin täsmätyökykyisenä ole mahdollista vastata elleivät asenteet muutu. Olen tästä samaa mieltä. Valitettavan moni – itse asiassa yli 60 000 täsmätyökykyistä jää työelämän ulkopuolelle sen joustamattomuuden ja vallitsevien asenteiden vuoksi. Siihen meillä ei ole varaa.
Täsmätyökykyisiä voivat olla kehitysvammaiset, pitkäaikaissairaat, vakavasta sairaudesta toipuvat henkilöt, elämänkriisin kokeneet, erityistä tukea tarvitsevat, pitkäaikaistyöttömät, sekä henkilöt, joiden työ- ja toimintakyky on alentunut vamman, sairauden tai sosiaalisten syiden vuoksi. Olennaista on, että ihminen kyllä pystyy työskentelemään, jos työtehtäviä tai työaikoja vain mukautetaan yksilöllisesti, ja työtä mukauttamalla työkyvyn alentuma ei useinkaan vaikuta heidän työpanokseensa.
Työkyky ei ole binääristä. Ääripäiden väliin jää laaja harmaa alue, jonka potentiaali on vielä toistaiseksi hyödyntämättä. Näiden kahden ääripään väliin – joita kutsutaan myös työkyvyksi ja työkyvyttömyydeksi – unohtuu kymmenien tuhansien potentiaalisten henkilöiden työpanos ihan vain sen vuoksi, ettemme osaa kyseenalaistaa ennakkoluulojamme ja korjata asenteitamme. Koronapandemia on osoittanut, että kuka tahansa meistä voi olla täsmätyökykyinen jossain vaiheessa elämäämme. Tämän lisäksi mielenterveyteen liittyvät haasteet näkyvät työelämässä ja erityisesti nuorten hyvinvoinnista on kasvava huoli. Tämä voi johtaa siihen, että työelämässä jo olevat ovat myös ajoittain täsmätyökykyisiä, ja pahimmassa tapauksessa syrjäytyvät sekä työelämän että yhteiskuntamme ulkopuolelle. Tähän meillä ei ole varaa.
Monimuotoisuus on valtava rikkaus työyhteisöissä. Pohjoismaisen suurimman yritysvastuuverkoston FIBS:n tutkimuksen mukaan monimuotoisuus ja inkluusio koetaan suomalaisissa yrityksissä tällä hetkellä melko olennaisina teemoina ja olennaisuuden arvioidaan edelleen kasvavan tulevaisuudessa – eikä suotta. Mitä useammasta näkökulmasta ihmiset oppivat katsomaan asioita, sitä parempia ratkaisuja organisaatioissa pystytään tekemään asiakkaiden hyväksi, yrityksen kilpailukyvyn edistämiseksi sekä toiminnan riskien pienentämiseksi. Monimuotoisuus lisää myös innovatiivisuutta ja jatkuvaa toisilta oppimista.
Yrityksiltä odotetaan myös enenevissä määrin vastuullisia tekoja – ei korulauseita ja tyhjää puhetta – vaan vaikuttavia tekoja, joilla on aito tarkoitusperä tehdä hyvää myös yhteiskunnalle. Ympäristövastuullisuuden kysymykset ovat olleet jo tovin pinnalla, mutta sen alta ovat nousemassa sosiaaliseen vastuuseen liittyvät kysymykset. Yhä useammin sekä työntekijät että asiakkaat vaativat toimenpiteitä yrityksen sosiaalisen vastuun lunastamiseksi. Täsmätyökykyisten työelämämahdollisuuksien edistäminen on vastuun toteutumista käytännössä.
Varmistamalla, että täsmätyökykyiset pääsevät osallisiksi työelämästä, teemme yhteiskunnastamme vahvemman. Työelämäosallisuus lisää kokemusta elämän merkityksellisyydestä ja osallisuudesta yhteiskuntaa, syrjäytymistä estäen. Täsmätyökykyisten työllistymisen taloudellinen arvo voidaan mitata paitsi heidän työpanoksensa tuottaman arvon kautta, myös säästöinä sosiaalietuuksissa. Työantajien kannattaisi kiinnittää huomiota tähän tekstissä mainittuun työelämän joustamattomuuteen myös siksi, että nämä samat asenteet ja esteet näkyvät jo nyt työpaikoilla. Samalla mahdollistuisi jo nyt työelämän ulkopuolella olevien täsmätyökykyisten palkkaaminen.
Tulevaisuuden työelämä tarvitsee kaikkien työikäisten ja -kuntoisten panosta.
Marja Pajulahti
toimitusjohtaja
Live-säätiö