Timo Huhtisaari on energiayhtiö St1:n Sustainability & Future Business -liiketoimintayksikön johtaja. Hän on työskennellyt koko uransa energia-alalla hankintayhtiö NEOTissa ja St1:ssä ja ollut kehittämässä biopolttoaineiden kestävyysjärjestelmiä jo opiskeluajoistaan lähtien.
Huhtisaari on ollut mukana kehittämässä erityisesti uusiutuvan energian hankintaketjujen vastuullisuutta. Tässä työssä avainasemassa on ollut ymmärrys siitä, miten regulaatio ja energiasektori toimivat yhdessä.
Energiayhtiön näkökulmasta ekologinen vastuullisuus korostuu, mutta taloudellinen ja sosiaalinen vastuu ovat myös tärkeitä. Huhtisaari näkee St1:n isoimpien vaikutusten kohdistuvan ilmastoon, mutta pitää tärkeänä myös sitä, että arvoketjussa työskentelevät ihmiset voivat hyvin.
Huhtisaari muistuttaa, että liiketoiminta ei ole hyväntekeväisyyttä, ja vastuullisten energiayhtiöiden on ennen kaikkea pidettävä huolta taloudellisesta kestävyydestä, jotta kassavirta ja toimintakyky pysyvät vakaina. Tämä mahdollistaa kestävämpään tulevaisuuteen siirtymisen.
”Energia-alalla on tärkeä rooli ympäristövastuullisuuden kehittymisessä ja ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Esimerkiksi puolet koko maapallon energiankulutuksesta käytetään lämmön tuottamiseen, missä energialähteet ovat yhä yli 90 prosenttisesti fossiilisia. Samaan aikaan energia-ala on kuitenkin ristiriitaisessa tilanteessa – etenkin viimeaikaisen geopoliittisen tilanteen kehittymisen ja raaka-aineiden hinnannousun myötä.”
Perinteistä energialiiketoimintaa on Huhtisaaren mukaan pidetty pitkään laskevan auringon toimialana, johon on investoitu koko ajan vähemmän ja vähemmän. Tuotantoa on pienennetty, eikä energiainfrastruktuurista ole pidetty riittävästi huolta. Vihreä siirtymä ei ole edennyt toivottua vauhtia, kun uusiutumattomia energianlähteitä korvaavaa uusiutuvaa teknologiaa ja tuotantokapasiteettia ei ole pystytty kehittämään ja hyödyntämään muun muassa tuuli-, vesi- ja aurinkovoiman syklisyyteen ja energian varastointiin ja siirtämiseen liittyvistä ongelmista johtuen.
Samaan aikaan kun tuotanto ja tarjonta ovat vähentyneet, on kysyntä pysynyt samana tai noussut. Tämä on johtanut energian hintojen nousuun, mikä puolestaan on ruokkinut raaka-aineiden hinnannousua entuudestaan.
”Hankintaketjut ovat yhä haastavampia ja energian kysyntä kasvaa edelleen. Tämän seurauksena vihreän siirtymän tekeminen on tullut huomattavasti vaikeammaksi. Uusiutuvan energian projektien näkökulmaista kriittisten raaka-aineiden hinnat ovat karanneet käsistä”, Huhtisaari selittää.
Kun energian hinnat nousevat, kasvavat myös energiamarkkinat ja niillä toimivien yritysten kassavirrat. Nyt moni energiayhtiö onkin ristiriitaisessa tilanteessa, mitä tulee vastuullisten liiketoimintapäätösten tekemiseen; Jakavatko ne pitkän kuivan kauden jälkeen osinkoja omistajilleen? Yrittävätkö ne lisätä uusiutumattoman energian tuotantoa mikä ei tapahdu hetkessä, mutta mikä lopulta helpottaisi inflaatiopaineita? Vai, investoivatko ne uusiutuvan energian projekteihin, joiden valmistuminen ja kassavirrat ovat vielä kauempana tulevaisuudessa?
Huhtisaari kokee, että yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole ehkä täyttä ymmärrystä siitä, mitä energiasiirtymän osalta on mahdollista saada aikaiseksi ja kuinka nopeasti. Hän on myös skeptinen sen suhteen, että tiettyyn elintasoon tottuneet ihmiset olisivat valmiita muuttamaan tottumuksiaan ja tarpeitaan energiankäytön suhteen.
”Kun puhumme energia-alalla käynnissä olevista projekteista, niin uuden teknologian tai innovaation keksimisestä saattaa mennä helposti kahdeksan tai kymmenenkin vuotta ennen kuin se on saatu isossa mittakaavassa tuotantoon. Puhutaan siitä, että meidän pitäisi tänään laskea fossiilisten käyttöä – niin kuin ehdottomasti pitäisikin – mutta samaan aikaan energian kysyntä kasvaa.”
Huhtisaari osallistui tammikuussa maailman talousfoorumiin Davosissa. Davosissa kuumia puheenaiheita olivat Huhtisaaren mukaan muun muassa metaversumi, lohkoketjuteknologia, vaikuttavuus ja kestävyys. Huhtisaarea Davosissa jäi kuitenkin häiritsemään se, että monelta osallistujalta oli hukassa realismi sen suhteen, mitä vihreä siirtymä tai metaversumin ja lohkoketjujen tapaiset teknologiat tulevat tarkoittamaan esimerkiksi raaka-aineiden, energiatuotannon tai -infrastruktuurin kulutuksen suhteen.
Huhtisaari pitää huolestuttavana, että ihmiset näkevät teknologisen kehityksen viitoittaman vihreän kehityksen itsestään selvänä, eivätkä ole kiinnostuneita keskustelemaan ’tylsistä asioista’, kuten raaka-aineista, joita uudet teknologiat tarvitsevat.
Samaan aikaan hän pitää tärkeänä sitä, että vastuullisuudesta tulee aidosti osa yritysten liiketoimintaa ja näkee siinä tärkeän kilpailuedun ja kasvun mahdollisuuden. Hän kokee onnistuneensa vastuullisuuden ja liiketoiminnan integroimisessa työskennellessään St1:n johtoryhmässä.
”Me olemme tehneet paljon töitä sen eteen, että vastuullisuusajattelusta on tullut osa kaikkea liiketoimintaa, eikä niin, että se on vain vastuullisuustiimin tekemistä. Yrityksissä voidaan toki tehdä kalvoja ja tiekarttoja ynnä muuta. Mutta jos vastuullisuusajattelu ei ole osa bisnestä, niin ei se silloin mene käytäntöön asti.”
Vastuullisuuden johtamisen yhtenä haasteen yrityksissä on Huhtisaaren mukaan se, että muutosta tapahtuu tällä hetkellä niin paljon yhtä aikaa kaikilla toiminnan alueilla. Yritysten perustekemisessä, kuten esimerkiksi myynnissä tai tuotannossa, on valtava määrä uutta kehitettävää ja omaksuttavaa, jolloin vastuullisuusasiat jäävät helposti kakkossijalle. Huhtisaari on omassa vastuullisuustyössään ymmärtänyt toistojen, kärsivällisyyden ja pitkäjänteisyyden voiman.
”Minusta tuntuu, että toistan ja jankkaan samoja asioita päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mutta se johtuu vain siitä, että ihmisten ymmärrys tulee, kun tulee. Kun kuulemme jonkun jutun kerran tai kahdesti, saatamme reagoida, että ’höpöhöpö’. Sitten kun kuulemme asiasta uudestaan paremmassa hetkessä, se voikin alkaa resonoimaan ja lamppu syttyä. Kaikki eivät valaistu kerralla, vaan meidän pitää saada yksi ihminen kerrallaan ymmärtämään mistä tässä on kysymys.”