4.8.2022

Live-säätiön toimitusjohtaja ja entinen pankinjohtaja Marja Pajulahti kannustaa
johtajia edistämään monimuotoisuutta sekä kunnioittavampaa puhetta työpaikoilla

Marja Pajulahti on yksilöllistä tukea tarvitsevien ihmisten työllistymiseen keskittyvän Live- säätiön toimitusjohtaja. Ennen Live-säätiötä Pajulahti on työskennellyt SOS-lapsikyläsäätiön toimitusjohtajana ja tehnyt pitkän yli 25 vuoden mittaisen uran finanssialalla. Hän on toiminut muun muassa S-Pankin varatoimitusjohtajana, LähiTapiola Pankin toimitusjohtajana ja ollut perustamassa kolmenlaista uutta pankkia: asuntoluottoihin keskittynyttä Suomen Asuntoluottopankkia Sampo Pankki -konsernissa, vakuutustoimintaa yhdistänyttä Lähi-Tapiolaa ja fuusion myötä syntynyttä uutta S-Pankkia.


Pajulahden mukaan moni aikanaan ihmetteli hänen siirtymistään ”kovasta ja kylmästä” pankkimaailmasta ”pehmeämmälle” sosiaalialalle. Pajulahdelle siirtymä merkitsi eräänlaisen kuplan puhkeamista, ja hän onkin monille ihmettelijöille todennut, että ”pehmeällä” sosiaalialalla on sellaista hätää ja tuskaa, jota ”kovilla” aloilla on vaikea kuvitellakaan.


Pajulahti kokee, että yritysmaailmassa on tapahtunut viime vuosina paljon ympäristövastuun johtamisen saralla. Hän peräänkuuluttaa aktivoitumista myös sosiaalisen vastuullisuuden kysymyksissä, jotka jäävät edelleen usein ympäristövastuukysymysten jalkoihin.


Sosiaalisen vastuun kysymykset ovat Live-säätiön tekemän työn keskiössä, sillä säätiön missiona on auttaa ihmisiä pääsemään kiinni merkitykselliseen työelämään ja toimimaan suomalaisen yhteiskunnan täysipainoisina jäseninä.


Live toteuttaa missiotaan tarjoamalla työllistymis-, koulutus-, kuntoutus- sekä valmennuspalveluita. Näitä palveluita käyttävät tuhannet asiakkaat, joista suurella osalla on jokin yksilöllisen tuen tarve. Live-säätiön asiakkaita ovat myöskin työllistävät yritykset, joita säätiö kouluttaa kohtaamaan monimuotoisista lähtökohdista tulevia työntekijöitä.
Live-säätiön toimintaa nyt jo useamman vuoden johdettuaan Pajulahti kokee monimuotoisuuden edistämisestä ja työelämän inklusiivisuudesta tulleen hänelle todellisia sydämen asioita. Hänen on helppo nähdä säätiön tekemän työn arvo asiakkaiden tavallisessa arjessa ja hän kokee olevansa etuoikeutettu saadessaan tehdä niin merkityksellistä työtä.


Pajulahtea kuunnellessa korostuu hänen empaattinen suhtautumisensa ihmisiin – niin Liven työntekijöihin kuin säätiön asiakkaisiinkin. Hänen puheissaan toistuvat sellaiset teemat kuin ”kuplien puhkomisen tarve” ja ”inhimillisten ja arvostavien kohtaamisten tärkeys”.


”Kun kohtaamme ihmisiä työpaikoilla – olimme sitten asiakkaan, työntekijän tai esihenkilön roolissa- ovat tärkeimmät teot usein varsin pieniä ja arkisia”, hän toteaa.


Pajulahti kannustaakin meitä kohtelemaan kaikkia ihmisiä yhdenvertaisesti ja arvostavasti sekä ammentamaan empatiaa joukkoon kuulumattomuuden kokemuksista. Voi olla myös hedelmällistä kuvitella vaikkapa oma läheinen vastapuoleksi tilanteessa, jossa on ärähtämäisillään työpaikalla työkaverilleen.


Pajulahti haastaa johtajia edistämään kauniimpaa ja kunnioittavampaa puhetta työpaikoilla:


”Minusta olisi hienoa, että tavoittelisimme sellaista Suomea, jossa ei puhuta ”normaaleista” ja ”epänormaaleista”. Myös puhe ”penaalin terävimmistä kynistä’ tai ”niistä, joilla ei ole kaikki muumit laaksossa”, on usein opittua ja harkitsematonta. Tällainen puhe korottaa toisia ihmisiä painaen samalla toisia maahan. Se on omiaan eriyttämään ihmisiä toisistaan. Kunnioittavampi puhe taas luo parempaa ilmapiiriä kaikille.


Yksilöllistä tukea tarvitsevien ihmisten työllistämisestä keskusteltaessa Pajulahti puhuu mieluummin ”täsmätyökyvystä” kuin usein käytössä olevasta ”osatyökyvystä”. Hän huomauttaa, että osatyökyky-termi asettaa ihmiset kyseenalaisella tavalla ”osaksi” jotain ”täyttä normaalia”. Koska kieli rakentaa todellisuutta, ei ole yhdentekevää, millä sanoilla tai miten asioista puhumme.


Kenestäkään meistä ei ole kaikkiin töihin, mutta kaikista on johonkin työhön


Pajulahti muistuttaa, ettei meistä kukaan kykene 100% täydelliseen työsuoritukseen, jos tulee verratuksi kaikkiin maailman muihin ihmisiin. Jokainen meistä voi kuitenkin nousta täyteen kukoistukseensa, kun kykymme ja työtehtävän vaatimukset täsmäävät.


Työnantajia Pajulahti haastaa miettimään yrityksen tehokkuusvaatimuksia ja vaihtamaan näkökulmaa työllistämisen suhteen. Sen sijaan, että etsitään täydellistä työntekijää tarkasti määriteltyyn työnkuvaan, voi olla hedelmällistä kysyä, miten työnkuva, työvaatimukset tai – olosuhteet voisivat kohdata motivoituneen ja innokkaan työntekijän? Motivoituneisuus näkyy yleensä tehokkuuden paranemisena.


Lopuksi Pajulahti vielä muistuttaa, että samaan aikaan kun Suomessa valtava työvoimapula, meillä on noin 65,000 täsmätyökykyistä työnhakijaa.


Varmistamalla, että täsmätyökykyiset pääsevät nykyistä laajemmin osallisiksi työelämästä, teemme yhteiskunnastamme vahvemman. Työllistyminen lisää ihmisen kokemusta elämän merkityksellisyydestä ja estää syrjäytymistä. Täsmätyökykyisten työllistyminen merkitsee myös sosiaalietuuksissa säästämistä. Puhutaan merkittävistä summista.