Jussi Herlin on Koneen hallituksen varapuheenjohtaja, joka on toiminut Koneen hallituksen jäsenenä vuodesta 2012 lähtien. Hän on myös aiemmin työskennellyt Koneen strategiakehitystoiminnossa sekä konsulttina Accenturella. Herlin tunnetaan monimuotoisemman työelämän sanansaattajana, jolla on kokemusta sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen vastuun johtamisesta globaalissa liiketoimintaympäristössä.
Herlin on ollut tärkeässä roolissa Koneen nykyistä strategiaa tehtäessä. Siinä vastuullisuus on keskeisessä asemassa. Herlinin mukaan Kone ymmärtää vastuun ympäristöstä laajasti. Se on vastuuta ympäristöstä luonto- ja ilmastomielessä sekä vastuuta turvallisesta ja laadukkaasta ympäristöstä, jonka Kone tarjoaa kaikille ihmisille arvoketjussaan – olivatpa he tavarantoimittajia, asiakkaita, omia työntekijöitä tai laadukkaiden ja turvallisten tuotteiden sekä palveluiden käyttäjiä.
Herlin esittää kaksi neuvoa ja haastetta muille johtajille:
”Jos ette ole vielä asettaneet vastuullisuustavoitteita, niin asettakaa ne – ja mahdollisimman kunnianhimoiset sellaiset – niin pian kuin mahdollista. Tavoitteet alkavat pian ohjaamaan toimintaa ja vaikealta näyttäneisiin ongelmiin löytyy ratkaisuja. Ja toisekseen: jos olette jo asettaneet pitkän aikavälin vastuullisuustavoitteet, pitäkää huolta siitä, että teillä on myös vuositason tiekartta, jolla päästä kaukana siintävään tavoitteeseen.”
Koneen ympäristötavoitteet liittyvät hiilijalanjälkeen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Koneen tavoitteena on muun muassa saattaa kaikki toimintonsa hiilineutraaleiksi vuoteen 2030 mennessä – vähentäen Scope 1 ja Scope 2 -päästöjä vähintään 50 % vuoden 2018 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Jäljelle jäävä osuus kompensoidaan.
Vastuullisuustyö kehittyy nopeasti, minkä takia Herlin näkee kunnianhimoiset tavoitteet ja niiden päivittämisen tärkeänä:
“Teimme kaksi vuotta sitten tieteelliset ilmastotavoitteet, eli ulkoisesti validoidut ja tiukimman kriteeristön mukaan laaditut tavoitteet, mikä tuntui silloin vallankumoukselliselta omalla toimialallamme. Nyt tuntuu, että ihmiset puhuvat jo arkipäiväisesti Scope 1 ja 2 -päästöistä, ja kyllä, kaikillahan on Scope 1 ja 2 -tavoitteet, mutta mitä voidaan tehdä Scope 3 -tavoitteiden suhteen ja miten voidaan nopeuttaa niiden saavuttamiseen tarvittavaa muutosta?”
Herlin näkee todella positiivisena sen, että yhteiskunnallinen keskustelu ympäristövastuusta on muuttunut tavoitteellisemmaksi ja kunnianhimoiseksi. Siitä huolimatta hän kuvailee tuntevansa painetta ja huolta ilmastotoimien ripeydestä:
“Ihmiskunta toimii kuin opiskelija esseetehtävän kanssa: Huomataan, että deadline on kuuden tunnin päästä, joten pitäisiköhän sitä alkaa kirjoittamaan? Itseäni jännittää, että saammekohan me tämän esseen kirjoitettua ajoissa.”
Herlin näkee sosiaalisen vastuun tärkeänä nousevana trendinä. Koneella on myös sen osalta selkeät vastuullisuustavoitteet. Perinteisellä toimialalla toimivan Koneen tavoitteena on muun muassa nostaa naisten osuus johtajista 35 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Kone haluaa myös monipuolistaa osaamista ja näkökulmia palkkaamalla työntekijöitä johdonmukaisesti oman toimialansa ulkopuolelta.
“Ylätavoite on olla yhtä monimuotoinen kuin ne yhteisöt ja asiakaskunta, joita me palvelemme”, Herlin tiivistää.
Herlin on puhunut viime vuosina erityisesti monimuotoisuuden, inklusiivisuuden eli osallistamisen ja tasa-arvon puolesta. Hän haluaa nähdä konkreettisia toimia ja suhtautuu “puhtaan viestinnälliseen” sosiaalisen vastuun työhön yhtä nuivasti kuin viherpesuun:
“Pinkkipesulle, eli pelkkiin sloganeihin, satenkaarilogoihin ja korkealentoisiin tavoitteisiin perustuvalle monimuotoisuustyölle ei ole tilaa.”
Hän näkee monimuotoisuuden kehittymisen ja siitä keskustelun yhtenä ongelmana myös termistön vakiintumattomuuden sekä keskustelukulttuurin, jossa ihmiset pelkäävät virheiden tekemistä:
”Ihmiset toimivat hyväntahtoisesti ja yrittävät parhaansa, mutta päätyvät mittasuhteiltaan suuren kohun keskelle erityisesti sosiaalisessa mediassa.”
Herlin kokee tärkeänä, että jokainen suhtautuu vakavasti saamaansa palautteeseen ja on tietoinen oman kuplansa ja elämänkokemustensa rajallisuudesta mitä tulee yhdenvertaisuuden ymmärtämiseen ja kokemiseen:
“Olen itse hyvätuloinen, valkoinen ja neurotyypillinen heteromies, mistä syystä minun omat kokemukseni syrjinnästä eivät ole kattava opas siitä, millaista syrjintää joku voi kokea. Tällöin minun pitää hyväksyä se, että omat kokemukseni ovat rajallisia, eivätkä riitä opastamaan itseäni yhdenvertaisuuden osalta, ja yrittää olla mahdollisimman avoin ja yrittää ymmärtää jonkun toisen viiteryhmän henkilön kokemuksia.”
Blogi on tiivistelmä No Bullsh*t -vastuullisuustapahtuman podcast-keskustelusta.