Ilmastonmuutoksen etenemisen seuraukset ovat selkeästi nähtävissä. Tänä kesänä olemme jälleen lukeneet uutisia siitä, kuinka lämpöennätyksiä rikotaan ympäri maailmaa. Kuivuutta. Metsäpaloja. Ihmisten kärsimystä. Lista on pitkä. Nämä kaikki ovat itsessään pysäyttäviä ilmiöitä, jotka luovat useimmille melkoista tuskaa – mitä on tehtävissä?
Ihmisten (yli)kulutustottumukset, ihmismäärän lisääntyminen ja talouden kasvuun pyrkivät yhteiskunnat kaikki lisäävät energian kysyntää. Energian, joka maailmassa tuotetaan yhä pääosin fossiilisilla energialähteillä. Pandemian aikana energian kysyntä laski hetkellisesti, mutta viimeisen vuoden aikana kysyntä on ollut hurjassa kasvussa ja ylittänyt pandemiaa edeltäneet kulutuslukemat.
Nopeaan kysynnän kasvuun energiasektori on joutunut vastaamaan lisäämällä fossiilisen, pääosin kivihiilellä tehtävän, sähkön tuotantoa. Samaan aikaan kokonaisuutena kasvavaa kysyntää ei ole täysin pystytty täyttämään, mikä on johtanut energian kustannuksien nousuun. Problematiikkaa lisää Venäjän käymä sota Euroopassa. Sen seurauksena energian saatavuus heikkenee, hinnat nousevat ja hankintaketjut muuttuvat yhä haavoittuvaisemmiksi.
Energiaomavaraisuus on asia, johon monet yhteiskunnat ovat pyrkineet jo pitkään. Uusiutuva energia ja biopolttoaineet on nähty keinoina lisätä energiaomavaraisuutta. Tämä pitää paikkansa silloin, kun raaka-aineet saadaan kotimaasta. Biopolttoaineiden osalta tilanne valitettavasti isossa kuvassa ei ole vielä näin. Valtaosa kysynnästä täytetään Euroopan ulkopuolelta tulevilla raaka-aineilla, sillä teknologiat, joilla kiinteistä biomassoista voidaan tuottaa polttoaineita, eivät ole vielä riittävän kypsiä. Lisäksi biomassan saatavuus kestävästi on rajallista.
Kuitenkin liikenteelle asetetaan yhä kiristyviä tavoitteita uusiutuvan energian lisäämiseksi. Liikenne on merkittävä energian käyttäjä ja päästölähde. Yhtä lailla muut sektorit, kuten sähkö- ja lämmitys, maatalous- ja maankäyttösektori sekä raskas teollisuus ovat merkittäviä energian käyttäjiä ja/tai päästölähteitä.
On tärkeää innovoida kaikilla sektoreilla uusia, kestävämpiä ratkaisuja. Yhtä lailla meidän tulisi ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja hallinnan kokonaisratkaisujen näkövinkkelistä tehdä asioita siellä, missä ne tuottavat suurimman hyödyn. Liiallinen rajoihin ja kaavoihin tuijottaminen usein hämärtää innovaatiota.
EU:n yhteiskunnallinen tavoite uusiutuvan energian lisäämiseksi ja päästövähennyksien lisäämiseksi on kasvanut eksponentiaalisesti, vaikka samanaikaisesti kykyä täyttää nämä tavoitteet on heikennetty:
- Vuonna 2008 asetettu tavoite vuodelle 2020: 20 % uusiutuvaa energiaa ja 20 % CO2 vähennys
- 2015 raaka-aineita rajoitettiin ILUC direktiivillä
- Vuonna 2018 asetettu tavoite vuodelle 2030: 38 % uusiutuvaa energiaa ja 40 % CO2 vähennys; Tässä yhteydessä lisää rajoitettiin raaka-aineita Palmun kieltämisellä, viljelykasveista valmistetun kasviöljyn käytön katon luomisella, UCO & Eläinrasvojen käytön katon luomisella
- Vuonna 2021 kohotettu tavoite vuodelle 2030: 55 % CO2 vähennys
Kyky täyttää näitä velvoitteita nojaa valtaosin EU:n ulkopuolelta tuleviin raaka-aineisiin. Raaka-aineiden käytön rajoittaminen yhä lisää tuontiraaka-aineiden kysyntää. Tämä tarkoittaa, että EU pyrkii haalimaan kaikki jätepohjaiset rasvahapot biodieselin tuotantoon, heikentäen muiden alueiden kykyä lisätä omissa maissaan uusiutuvaa energiaa liikenteessä.
Samanaikaisesti Kalifornian kysyntä kasvaa suhteessa EU:hun vielä nopeammin, mikä omalta osaltaan kirittää kovaa hintakilpailua raaka-aineille. Analyyseissä luotetaan merkittävästi kiinteiden biomassojen lisäämiseen: raaka-aineiden, joille ei ole monessakaan tapauksessa muuta käyttöä kuin polttamisesta saatava energia-arvo. Teknologian valmiusaste kiinteiden biomassojen jalostamiselle edistyksellisille polttoaineille, kuten lentopolttoaineelle, ei ole vielä sillä tasolla mitä regulaatiovetoisen kysynnän täyttäminen vaatisi.
Tämä kaikki johtaa siihen, että poliitikkojen analyysin mukaan sähköistyminen on ratkaisu sekä suoran sähkön käytön lisäämisessä että sähköpolttoaineiden tuottamisessa. Sähköistymisessä on kuitenkin yhtäläiset ongelmat kuin biopolttoaineiden lisäämisessä. Euroopassa vallitseva energiakriisi sähkömarkkinoilla johtuu tasaisen sähköntuotantokapasiteetin alasajosta ja samanaikaisesti kasvaneesta tuuli- ja aurinkosähköstä. Tämä aiheuttaa merkittäviä heilahteluja hinnassa ja saatavuudessa. Samanaikaisesti sähköistymiselle luodaan moninkertaisia odotuksia biopolttoaineisiin verrattuna.
Globaali saatavuus akkumineraaleihin on ongelma. Jo tällä hetkellä autojen toimitukset viivästyvät akkujen heikon saatavuuden vuoksi. Iso osa akkutuotantomäärän lisäämisestä pohjautuu akkumineraalien kierrätykseen. Tämä kuitenkin on globaalisti vasta täysin alkuvaiheessa. Myös sähköjärjestelmien ja verkkojen rakentaminen on haasteellista kuparin saatavuudesta ja rajallisuudesta riippuen.
Tavoitteiden asettaminen energiatransitioon ja päästöjen vähentämiseen liittyen on ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä välttämätöntä. On kuitenkin selvää, että transition vaatima aikajänne on huomattavasti pidempi, kuin mitä tällä hetkellä poliittisesti tavoitellaan. St1 tekee omalla toiminnallaan kaikkensa, jotta uusia sovelluksia löydetään, ja jotta uutta uusiutuvan energian tuotantokapasiteettia saadaan lisää.
Energiatransitio vaatii toteutuakseen monia uusia innovaatioita, joista emme välttämättä tiedä vielä mitään. Nämä innovaatiot voivat olla yhtä hyvin teknologisia kuin poliittisiakin. Politiikan tuleekin katsoa maailmaa laajemmalla perspektiivillä, kuin maanrajoihin tai sektoreihin ahtaasti tuijottaen. Yritysten ja yhteiskunnan pitää löytää ratkaisut yhdessä tuotekehityksen ja tutkimuksen rahoitukseen.
Kirjoittaja: Timo Huhtisaari / St1