Anna Kuusniemi-Laine on asianajotoimisto Castrén & Snellmanin osakas ja vastuullisuustyön johtaja. Kuusniemi-Laineella on yli 20 vuoden kokemus julkisten hankintojen asiantuntijatehtävistä, kilpailuoikeudesta sekä valtiontukiasioista ja hän on yksi ensimmäisen sukupolven EU-taustaisista juristeista Suomessa. Hän on myös yksi
Yritysvastuuoikeuden yhdistyksen perustajajäsenistä.
Kuusniemi-Laineelle vastuullisuustyö Castrén & Snellmanilla on ollut eräänlainen kotiinpaluu. Jo lukioikäisenä hän suhtautui ihmisoikeusasioihin intohimoisesti ja piti esitelmiä syrjinnästä ja apartheidista. Pitkän juristiuransa aikana hän jäi vuosiksi kiinni kilpailuoikeuden, valtiontukiasioiden ja julkisten hankintojen kaltaisiin aiheisiin. Kun vastuullisuuskeskustelu sitten alkoi pikkuhiljaa nostaa päätään liikejuridiikan alalla, Kuusniemi-Laine tiesi, että hänen olisi tartuttava vastuullisuustyöhön. Hän tiesi, että se tulisi mullistamaan koko toimialan.
Asianajotoimistoissa vastuullisuusajatteluun on herätty verrattain myöhään ja kehitys on osittain vieläkin lapsenkengissä. Kuusniemi-Laine valottaa vastuullisuuden johtamisen kannalta hankalia ristiriitoja hyvien käytäntöjen ja laintulkinnan välillä.
Hänen mukaansa asianajajan perustehtävä on oikeusvaltion turvaaminen. Oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ja suojaaminen taas on suoraan linkittynyt YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Samaan aikaan paikallinen oikeusjärjestys saattaa suojata sopimuksia, jotka ovat kestävyyskehityksen tai nykypäivän mittapuun näkökulmasta kestämättömiä:
”Voidaan siis joutua tilanteeseen, jossa kaksi kilpailevaa yritystä haluaisi tehdä yhteistyötä hankkiakseen raaka-aineita kestävämmin ja taatakseen siten kehitysmaiden työntekijöille asiallisemmat palkat ja olosuhteet, mutta järjestely johtaa hinnankorotuksiin ja sitä kautta kilpailuoikeuden rikkomiseen. Laajempi eettinen näkökulma siis puhuu yhteistyön puolesta, mutta yritykset pelkäävät rikkovansa kilpailu- tai kartellisäännöksiä, eikä yhteistyö toteudu.”
Kuusniemi-Laine puhuu kokemuksen tuomalla asiantuntemuksella ja myös innostuneena Euroopan Unionin valmistelemasta yritysvastuudirektiivistä. Ensimmäiseksi hän toteaa direktiivin olevan valtava askel eteenpäin – kyseessä on ensimmäinen vastaavan tason velvoittavaan lainsäädäntöön tähtäävä hanke.
Kuusniemi-Laine ei pidäkään realistisena vaihtoehtona sitä, että yritysvastuulainsäädäntöä ei tulisi lainkaan. Kysymys on pikemminkin siitä, säädetäänkö lakeja koko EU:n tasolla vai maakohtaisesti. Jälkimmäinen vaihtoehto johtaisi helposti valtavaan hallinnolliseen taakkaan yritysten joutuessa navigoimaan maasta toiseen vaihtelevien säädösten keskellä.
Vaikka yritysvastuudirektiivi on saanut osakseen kritiikkiä ja Kuusniemi-Laineenkin tekisi mieli lähteä kommentoimaan lainsäädäntötekniikkaa ja epäsystemaattisuutta, kehuu hän direktiivin sisältävän myös paljon hyvää:
”Hieno edistysaskel on jo yksinään se, että yritykset joutuvat luomaan toimintapolitiikan, joka ottaa kantaa siihen, miten yritys hoitaa oman tonttinsa ympäristövastuun ja ihmisoikeuksien osalta – niin omassa organisaatiossaan, tytäryrityksissään kuin arvoketjuun liittyvissä liikesuhteissaankin.
Kuusniemi-Laine neuvoo yrityksiä toimimaan nyt, kun direktiivi siintää vielä horisontissa, eikä vasta lakien tullessa jo voimaan. Hän varoittaa direktiivin koskettavan epäsuorasti suurempaa osaa yrityksistä kuin ehkä osataan ajatellakaan:
”Lainsäädäntö tulee todennäköisesti koskemaan vain suuria yrityksiä. On hahmoteltu 150 miljoonan liikevaihdon rajaa ja 500 työntekijän rajaa. Joka tapauksessa vaikutukset ulottuvat myös kooltaan pienempiin yrityksiin, jotka toimivat osana arvoketjua. Eli kyllä se välillisesti vaikuttaa useimpiin yrityksiin.”
Samalla kun sääntelyverkko kiristyy yritysten ympärillä, puhuu Kuusniemi-Laine kansalaisten, median ja erityisesti sosiaalisen median vaikutuksista työhönsä. Kun aiemmin yritysten sisäiset compliance-osastot keskittyivät enemmän tarkistamaan ja varmistamaan, että yritys toimii sitä sitovan sääntelyn mukaisesti, on sosiaalinen media korostanut yritysten maineriskiä, joka kohdistuu täysin lailliseen toimintaan, jonka koetaan olevan ristiriidassa vallalla olevan eettisen pelisääntöjen kanssa.
”Tuomio ei välttämättä tule tuomioistuimelta, vaan mediasta tai sosiaalisesta mediasta. Kyllä siinä yrityksen arvo voi nopeasti nollaantua jo ennen kuin sitovaa tuomiota, joka kertoo siitä, onko lakia rikottu vai ei. Tämä tarkoittaa sitä, että juristienkin pitää ottaa laajempi katsantokanta riskeihin.”
Monissa yrityksissä compliance- ja yritysvastuuasiat linkittyvät jo luontevasti toisiinsa, mutta Kuusniemi-Laineen mukaan erityisesti pienemmät yritykset, joissa ei ole erityistä osaamista kummastakaan, voivat olla pulassa.
”Jostain pientenkin yritysten hallitusten olisi kerättävä ymmärrys siitä, toimitaanko yrityksessä sääntelyn mukaisesti tai liittyykö toimintaan joitain olennaisia riskejä, joihin pitäisi varautua.”
Kuusniemi-Laineen mukaan tämä on loistava vasta-argumentti niille ihmisille, jotka kyseenalaistavat yritysten vastuullisuustyötä siteeraamalla osakeyhtiölakia ja sinne kirjattua lauselmaa, jonka mukaan yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen.
”Osakeyhtiölakikaan ei edellytä voiton tuottamista lyhyellä aikavälillä. Yrityksen johdon olisi osattava suunnata katseensa eteenpäin ja laajentaa perspektiiviä kaikkiin niihin tekijöihin, jotka riskeeraavat tai vahvistavat yritystoiminnan toimintaedellytyksiä pitkällä aikavälillä.”
Kuusniemi-Laine neuvoo yrityksiä tunnistamaan omat kipukohtansa ja toimimaan niistä käsin:
”Tunnista kipukohdat. Jokaisella yrityksellä on joku kipukohta, joka heijastuu myös vastuullisuuden johtamiseen. Se voi olla jotain, mikä on hyvin lähellä ydintoimintaa ja johon on siksi hyvin vaikea puuttua: vaikkapa hiilineutraaliusnäkökulmasta vaikea raaka-aine tai komponentti, jonka vaihtaminen toiseen on kallista. Tai se voi olla esimerkiksi myyntiprosessiin liittyvä käytäntö, joka tarkemmassa tarkastelussa lähentelee korruptiota. Esimerkiksi meidän toimialallamme tiedetään, että projektityö on kuormittavaa työntekijöille. Siksi meidän pitää jatkuvasti miettiä, miten ihmisiä voidaan tukea työssä paremmin.”